Kausi 2009-2010

________________________________________________________________________

8.4.2010 MANAGEMENTTIA PARHAIMMILLAAN – KAIKKI STRATEGIATALKOISIIN

Strategia = suunnitelma, jolla saavutetaan tavoiteltu päämäärä

Ruosteinen takarauta on seurannut tarkasti jääkiekkoseurojen management strategioita. Kovasti erilaisilla keinoilla on seuroissa edetty. Yhteistä lienee, että lopputulos ei ole ollut toivotunlainen. Sekavia ovat olleet strategiatkin. Helposti on päädytty vähintäinkin taloudelliseen katastrofiin. Seuroissa strategia on voinut tarkoittaa yksinkertaisuudessaan, että rahalla ostetaan ”hyviä” pelaajia. Rahan käyttäminen kun aina on sen tienaamista helpompaa. Strategia ei kuitenkaan voi kokonaan koostua rahan säästämisestä, vaan sen käyttämisestä oikein.

Ruosteinen takarauta näkee ja kuulee niin monenlaista. On syntynyt jonkinasteinen epäilys, että ihan kaikilla seuroilla ja/tai toimijoilla ei olisikaan riittävästi kompetenssia strategiatyöhön. Paikallinen ja naapurikylän mahtiseura Tampereen Ilves kynti pitkään syksyllä, syvemmälle ja upoten suohon. Kirjoitetun sanan mukaan seurattiin jotain strategiaa, joka johtaisi Ilveksen menestyksen tielle. Kun sitten varmistui, että Ilves lopullisesti joutuisi karsimaan sarjapaikastaan, kutsuttiin Raimo Summanen apuun. ”Raato”han on kokenut kiekkomies ja entinen maajoukkueen päävalmentaja. Rami kyllä organisoi Espoon Bluesin urheilutoiminnan uudestaan, mutta missä koulussa Rami strategiaa on päässyt luomaan? Rami raapaisi muutamassa kuukaudessa uusiksi organisaation. Mutta mikä on Ilveksen strategia nyt? Sitä ei tätä kirjoitettaessa ole vielä kovasti julkisuuteen päässyt. Mutta eipä ole Tapparankaan strategia ihan selvä, kilpailullinen tulos vain tällä kaudella oli sen verran hyvä, että sen perään ei tarvitse niin paljon kysellä. Miten Tappara aikoo menestyä seuraavina vuosina – se strategia odottaa julkituloaan.

Takarauta kävi myös Niiralan montussa. Sitä hallitsee Kalevan Pallo, tutummin KalPa Kuopiosta. KalPa on vuosikaudet pelannut mestistasolla. Liigaan päästessään – KalPa on ollut pisteautomaatti mahtiseuroille. Millä tapaa nyt suu sitten pannaan? KalPa pelaa nyt SM-liigan kärkikahinoissa. Seuratkaapa tarkemmin millä tapaa KalPa pelaa. Valmentaja Pekka Virta on luonut KalPalle liikkuvan ja kiekkokontrolliin perustuvan pelitavan. KalPa ei luovu kiekosta suosiolla. Pekka Virta saa matkijoita takuuvarmasti ensi kaudeksi. KalPan strategia se vasta ylivoimainen onkin. Ensimmäiseksi tietenkin tulee Sami Kapasen rooli KalPan peräsimessä. Sami luo uskottavuutta organisaatioon. Paikallinen osaaminen on saatu keskitettyä KalPan taakse. Myös paikallinen yritysmaailma uskoo KalPaan. Organisaatio uskoo omaan osaamiseen ja moderniin valmentajaan ja pelitapaan. Usko omiin nuoriin. Mahdollisuuksia luodaan ja annetaan. KalPa hallitsee SM-liigan kärkikahinoita vielä monta vuotta. Kuopiossa on kunnon strategia.

Ison seuran strategia voisi koostua seuraavista asioista.

Talouselämän kyky tukea urheiluseuroja enemmän ei ole mahdollista.
On siis tultava toimeen omillaan. Suurin kuluerä on pelaajapalkkiot. Siis niitä on rajoitettava. Kalliit pelaajat ulos organisaatiosta.
Organisaation virittäminen laadukkaaksi. Valmennusjärjestelmä kuntoon
Laadukas pelaajatuotanto on mahdollista, mutta siihen on investoitava:
Ammattimaiset valmentajat A- , B- ja C- junioreihin. Näiden joukkueiden toiminta lähes ammattimaiseksi. Riittävästi taitovalmentajia. Paljonko on riittävästi valmentajia? Hyvä kysymys, mutta 2 valmentajaa / joukkue ei ole riittävästi. Huippuyksilöillä pitää olla kunnon valmennus.
Pelaajien hankinta / seuranta ja löytäminen
Hyvät pelaajat eivät ole mihinkään loppuneet. Niitä vain ei kaikkia löydetä. Hyvä järjestelmä voi houkuttaa sinne joitain yksilöitä. Uusia pelaajia on myös löydettävä ja etsittävä.

Uuteen kauteen uusin ajatuksin. Ensi kauden tärkeimmät päätökset tehdään seuraavan muutaman kuukauden aikana. Kannattaa aloittaa strategiatalkoot NYT, jos se vielä jäi epäselväksi. Millä tapaa aiomme tavoitteemme saavuttaa?Ja sitten tulee se vielä kivuliaampi vaihe. Pitää jalkauttaa se strategia organisaatioon.Se on sitten oma tarinansa. Takarauta jää seurailemaan seurojen uusia linjauksia.

Ja lopuksi vanha tuttu: Lapa jäähän vaan – ja nimi lehteen. Se on hyvän strategian päätös!

_________________________________________________________________________________

1.2.2010 Hyvät käytöstavat kunniaan!
Ruosteinen takarauta luennoi nyt käytöksestä.

Pelimies - olet näköjään vastuussa myös vanhempiesi käytöksestä.

Muista kunnioittaa vastustajaasi.

Ruosteinen takarauta seuraa huolestuneena jääkiekkoon pesiytynyttä huonoa käytöstä. Hämmästyttävintä asiassa on, että kaiken huonoinpiin esityksiin kovasti usein syyllistyvät vanhemmat - eikävätkä niinkään pelaajat. Jääkiekkoa pitää pelata intohimolla. Pitää olla tahtoa, halua, röyhkeyttä ja pieni nahinakaan maalin edustalla ei ole kiellettyä. Se on ihan okei. Intohimo täytyy kuitenkin pysyä hallinnassa niin, että pelaajakaveria ei telota, ei loukata eikä vahingoiteta.

Lahdessa oli Kiekkoreippaan D-96 ikäluokan peli karannut täysin käsistä. HPK:n joukkueen toimihenkilöitä oli ajettu 3 kpl suihkuun ja rangaistusminuutteja oli jaettu runsaasti. HPK erotti kyseiset henkilöt ja niin tietysti pitikin tehdä. Jääkiekkoliitto langetti vielä lisää pelikieltoja. Miksi tällaiseen tilanteeseen on tultu?. Oliko HPK:n organisaatio oikeasti sitä mieltä, että häviäminen on niin rankkaa 13 vuotiaitten nuorten välisessä koitoksessa. Ruosteinen takarauta on nähnyt ajan myötä paljon. Mutta tämä taas säväytti huomaamaan kuinka huonosti me osaamme monessa tilanteessa käyttäytyä.

Nuori Pelaaja, sinun on tärkeä huomata seuraava:

Kun huomaat, että joukkueesi menestys on lähinnä tärkeää isällesi, äidillesi tai vaikka papallesi - ota hänet kehityskeskusteluun. Kehityskeskustelu tarkoittaa sitä, että kerrot heille seikkaperäisesti seuraavia asioita:

kerrot kyse on lasten liikunnasta ja harrastuksesta
kerrot, että kyse on kehittymisestä pelaajana
kerrot, että elämään kuuluu voittoja ja tappioita
kerrot, että tuomarit ovat pääsääntöisesti puolueettomia
kerrot, että valmentajasi pyrkii tekemään parhaansa - ei pilaamaan pelejä
kerrot, että tappio harmittaa sinuakin, mutta se ei ole mailmanloppu
kerrot, että seuraavassa pelissä on taas uusi mahdolliisuus

Loistavia pelaajia usein yhdistää se, että he osaavat myös käyttäytyä. Suomenkin maajoukkueen monivuotinen kapteeni ja pelillinen johtaja Saku Koivu on aina yhtä rehti ja suoraselkäinen, etkä varmaan koskaan voi syyttää Sakua löysästä pelaamisesta, tai velttoudesta. Saku pelaa täysillä, mutta jättää sikailut pois pelistään. Hän on hyvä roolimalli. Ota esimerkkiä siitä.

Ruosteinen takarauta kannattaa käytöstapojen ottamista puheeksi. Keskustelkaa joukkueen sisällä asiasta. Sopikaa hyvistä käytöstavoista. Pelatkaa aivan täysillä - kaikissa tilanteissa. Nauttikaa pelaamisesta ja onnistumisesta. Ja - jättäkää huono käytös - pois keinovalikoi-mastanne.

Niin maailman huiputkin tekevät.

Niin ja muista - lapaa vaan jäähän - niin nimi tulee ainakin HC Nokian kotisivuille.

Ja toinen homma - ulkojää on nyt parhaimmillaan. Siellä tavataan. Ruosteinen takarauta ottaa vastaan kaikki kudit.

________________________________________________________________________________

7.1.2010 Voittamisen taito

Peli on tunteiden taistelua. Ja häviämäänkin on opeteltava - valitettavasti.

"Me ollaan jätkät hävitty tää peli" - Kummelimiehen legendaarinen kolmannen erän lausunto. Niin tuttua - niin tuttua negativismia. Sen me Suomessa kyllä osaamme.

Mistä löydämmme voittajia? Miten opetetaan voittamaan ? Kuka suomalainen urheilija venyy parhaimpaansa juuri sillä tiukimmalla suoritushetkellä? Miten kitkemme pois sen häviämisen pelon? Hyviä kysymyksiä - näitä on kyllä helppo esittää.

Asia ei poppakonsteilla ratkea. Voittamaan oppii vain voittamalla - hoetaan vanhaa mantraa.Nopeasti katsoen, kun Takarauta kiikaroi lähimenneisyyteen, ei voittavia suomalaisia urheilijoita paljon ole ollut. Jääkiekossa ei ainakaan ole yhtään johtotähteä mailman johtavissa sarjoissa tällä hetkellä.

Peli on peliä, häviöt ja tappiot kuuluvat hyvään kauteen. Koko kausi tappioitta ei ainakaan juniorikiekossa opeta henkisiä vahvuuksia nimeksikään. Tappion karvas kalkki on opittava nielemään ja tapoja hävitä on monia. Hävitä voi hyvälläkin pelillä. Ja reilulla tavalla.

Kaikki kiekkoa seuraavat ovat monena keväänä katselleet Suomen maajoukkueiden taistelua finaalipaikasta. Joukkuetta on parjattu ja valintoja kyseenalaistettu, ennen kuin kiekko on jäähän edes tipahtanut. On lupa kommentoida, lupa myötäelää, lupa iloita ja lupa surra joukkueen menestystä tai epäonneja pelien lomassa.

Liigajoukkueen faneille oman joukkueen tippuminen välieristä tai jopa kokonaan playoffs-peleistä voi olla tuskainen kokemus. Kiekosta ei haluta puhua, halutaan jo keskittyä seuraamaan, millainen Ilveksen tai Tapparan joukkue on seuraavalla kaudella. Ensi vuonna me olemme voittajia - toivottavasti.

Jos ei kausi tappiotta ole junioreissa hyvä, ei sellainen ole kausi voitottakaan. Voittamaankin on opittava. Voittaminen ei ole häviön välttelyä. Voittava pelaajatyyppi ei anna periksi. Voittaja pelaa itse - eikä puhu muitten pelaamisesta. Voittaja näyttää esimerkillään. Voittaja ei näe ongelmia, vaan mahdollisuuksia.

Pelaajat elävät voitoista, on ikä tai sarjataso mikä tahansa. On keskimäärin mukavampi voittaa kuin ajatella, että olipa onneton peli, mitäs ruokaa meillä tänään syödään. Voittaminen ruokkii itseluottamasta, häviäminen nakertaa sitä.

Kaikki asiat on asenteista kiinni. Hyvä kolmas erä voi tuoda seuraavaan peliin jo paremman ilmeen, mahdollisuuden voittaa. Niin kauan kun on pelejä, on mahdollisuus onnistua, löytää se voitto. Kyse on henkimaailmasta.

Ruosteinen takarauta kysyy:

Koska sinä itse henkilökohtaisesti viimeksi pelasit joukkueesi voittoon? Oletko itse jäänyt syyttelemään muita tappiosta? Onko asenteesi varmasti voittava ?

Miettikääpä sitä.

_______________________________________________________________________

18.12.2009 Ruostunut takarauta taklaa kovaa

Aja se!

Kuka, ketä, missä ja varsinkin miksi?

Takarauta on huolestunut jääkiekon tilasta, Suomessa ei enää saa taklata.

Taklaamisen kulttuuriin voisi tutustua NHL:ssä. Kovia taklauksia jakelevat siellä kivikovat pelimiehet. Tunnistatko Scott Stevensin pommit tai Darius Kasparaitiksen matalat ja leikkaavat. Jokaisella on oma suosikkinsa. Jarkko Ruutu on maajoukkueen profiloitunut taklauspelin erikoimies. Suomalaisista nykypelaajista saa kyllä taklaajaa hakea. Uuden aallon kasvot Antti Pihlström ja Leo Komarov ovat hyviä taklaajia. Energisiä - pommia pommin perään tyyppisiä kavereita. Mutta näinkö vähän näitä miehiä on?

Taklaaminen herättää joukkuetta ja on kiinteä osa peliä. Välillä sattuu ja tapahtuu, mitä sitten? Hyvän taklaajan ominaisuudet, onko niitä oikeasti? Opetammeko pikkupojille, että kiilataan, ei ajella selkään, luistelulla rinnalle ja ovi kiinni ja kiekko pois. Kuinka pitkälle se toimii? Teppo Numminen tietää, että se toimii. Kaikki, jotka ovat nähneet Tepon pelaavan tietävät, että se toimii. Taklaajan pitää olla henkisesti kova. Pitää ottaa vastaan iskuja ja antaa niitä. Taklaaja ei koskaan väistä. Väistäjää sattuu aina. Taklaaja kunnioittaa kanssapelaajia, se on tärkein ominaisuus. Taklaaja ei ole se mies, joka kädet ylhäällä ajelee vastustajaa päähän keskialueella pimennosta. Se mies on raukka.

Jääkiekko on fyysinen peli ja taklaaminen kuuluu hyvään otteluun. Jääkiekossa ei saa olla vahingoittamistarkoitusta. Kunnioita kaveriasi. Sikailut, refleksit, joissa polvi osuu kaveria päähän tai hypyt niskaan eivät kuulu peliin. Hyvänkin pelaajan maine kärsii, jos "vahinkoja" sattuu liian usein, siitä on tässä syksyllä ollut merkkejä. Pelaajat oppivat tuntemaan toisensa jo ihan pienistä pojista asti. Koukut ja kampit saman kaverin tekemänä saavat aikaan puhetta jäällä ja jään ulkopuolella. Vastuu pelaajien kasvatuksesta on kaikkien asia - huolehdithan sinä omasta osuudestasi. 7-vuotias peluri tietää mikä on oikein ja mikä on väärin ja sen opettaminen ei loukkaa lapsen itsetuntoa. Virheet opettavat, ohjeiden kera.

Tärkeä asia on taklauksen vastaanotto. Älä käännä selkääsi, ole kiinni laidassa, pidä paino alhaalla, nojaa vastataklaukseen. Alexander Ovechkin supertähtenä on varmasti mailman paras pelaaja tällä hetkellä. Häntä taklataan todella lujaa ja hän myös itse antaa todella lujaa takaisin. Pommin alle jäädessään Alexei nousee pystyyn, jatkaa peliä, tekee maalin ja tuulettaa leveällä hampaattomalla hymyllä. Kuulostaako tutulta? Miten itse käyttäydyt? Pelimiehen tuntee pelitavoistaan, vai mitä ?

Kerrataan siis:

- kunnioita kanssapelaajia

- reilu, mutta kova meininki

- ja kropalle mustelmia

Ja muista:

- suu kiinni

- laidassa kiinni

- ja ovi kiinni

Ai niin! - Kiekkoa vaan maalille, lapa jäähän ja nimi lehteen... Niinhän se olikin !!!

______________________________________________________

25.11.2009 Tarua ja Totta – elämästä ja jääkiekosta!

HC Nokian totuuden torvi - Ruosteinen takarauta, avaa rennosti fiilistellen oven jääkiekon ihmeelliseen maailmaan. Kiekko on kaikkien oma, kaikilla on oma mielipide, oma näkemys, oma ajatus ja varsinkin se oma ääni. Kaukalon laidalla luulevat, että heillä on aina paras tietämys pelistä. Siksi Ruosteinen takarauta on kentällä eli tietää oikeasti kaiken. Miksi syötit sinne? Kuka teki maalin? Mitä oikeasti olisi pitänyt tehdä? Kaikki tämä ja paljon asian vierestäkin nostetaan esiin.

Mikä on Ruosteisen takaraudan missio? Se avaa jääkiekon maailmaa osin todellisten, mutta pääasiassa fiktiivisen kertomusten kautta. Mitään ja ketään ei jätetä rauhaan. Ruosteinen takarauta puhuu lajista, harrastajista, valmentamisesta, taustavoimista, varusteista jne. Kaikesta mahdollisesta – ja mahdottomasta. Matkalla voi tavata yllättäviäkin tapauksia.

Ruosteinen takarauta ei kerskaa eikä pöyhkeile. Ei näytä kärsimäänsä pahaa. Vaan pysyy tiukasti asian vieressä.

"Elämä on Laiffia" – tervetuloa matkalle. Tätä juttua ei suositella kenellekään.

Miettikääpä sitä !!

__________________________________________________________________________