Kausi 2010-2011

Kevättä rinnassa - virta vie yläjuoksulle päin

Ruosteinen Takarauta on odotellut Jääkiekon MM- kisoja jo monta viikkoa. Tampereella paikalliset  jääkiekkopelit loppuu aina keväällä niin kovasti aikaisin. Mistäköhän sekin johtuu?  Vähän huonompi tilanne on futiksessa, kun kausi ei taida alkaakaan.

Onnittelut Ilveksen organisaatiolle jääkiekkokaudesta! Ilveksen strategia oli loppupeleissä erittäin hyvä. Kenen kehittämä se nyt sitten olikin - Summasen vai Ville Raunion vai Ilveksen hallituksen - ei tullut vieläkään ihan selväksi. Eniten töitä teki kyllä Hiitelän Seppo, jonka Ilves sydän ansaitsee mitalin. Joskus rahan loppuminen on uuden alku. Ilves marssitti nuoria pelaajia kentälle, hyvä valmennus, sitoutuminen joukkueeseen ja kova työnteko. Lupaa mukavia pelejä jatkossakin.

Pieleen meni takaraudan veikkauskin mestarista. JYP kyykkäsi omaan näppäryyteensä ja Dufva sai nieleskellä ylimielisyyttään. Tahdon voitto strategiasta - se on onneksi urheilussa aina mahdollista.  HIFK oli koko kauden toinen mestarisuosikeista ja tällä kertaa he onnistuivat loistavasti. Pelaajana Kari Jalonen savustettiin HIFK:n kopista ulos Matti Hagmanin johdolla. Hagman ostatti aikanaan joukkueelle punaisia tekoneniä harjoituksiin ja ilkkuivat näin Jalosen kookasta ruumiin osaa. Suomalaiset sananlaskut ovat harvoin väärässä: "Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa" - niin tälläkin kertaa. Jalonen on HIFK legenda ja kuningas - Hagman taitaa Espoossa olla unohdettu eläkkeellä oleva palomies. No on Hakilla ilonaiheitakin - poika Niklas on todella kovan luokan pelimies - hänen otteitaan on varmasti mukava seurata. HIFK on nyt hyvällä tiellä - strategia on selkeä ja Nybondas on kovan luokan urheilutoimenjohtaja, menestys jatkuu varmasti.

Kevät on jääkiekkomailmassa itse asiassa melko sekavaa aikaa. Edellistä kautta päätetään - päättäjäiset on suunnittelilla , Uutta kautta  aloitetaan - pitäisi mennä aloituspalaveriin. Kuhina aiheen ympärillä on kovaa. Valmentajia tulee ja menee - isoissakin seuroissa on välillä epäselvyyttä että onko sopimus tehty vaiko eikö. Pienet seurat keräävät murusia pöydältä ja tilanne on vieläkin haastavampi. Hyvät valmentajat ovat toiminnan ydin.

Pelaajiakin  tulee ja menee. "Oletko kuullut , se ja se on käynyt siellä ja täällä - trai autilla" - oikein amerikkaa - ja tarkoittaa siis pelaajakatsastuksia.  Se siirtyy ihan varmaan sinne pelaamaan - hevosmiesten tietotoimisto jauhaa.  Soitan kaverille varmistaakseni. "Ei kunhan kävin höntsäilemässä kun oli jäätä tarjolla" - se siitäkin varmasta tiedosta.

Pelaajavirta on vienyt osaa porukkaa Tampereelle - yläjuoksun suuntaan.  SM-sarjaa pelaamaan  vai ?  Ei - kun 10 vuotiaitten poikien aluesarjaa. Takarauta tekee selvitystyötä asian tiimoilta - kiinnostava aihe. Yhteiskunnassa yleisesti pyritään toiseen suuntaan. Puhumme paikallisruo'an puolesta, hiilijalanjälki tarkoittaa paikallista toimimista ja matkustamisen vähentämistä, koulut halutaan lapsia lähelle, palvelut halutaan Nokialle. Suosi paikallista yrittäjää. Puutetta on usein lähiliikuntapaikoista, lähipalveluista ja työpaikoista, ihan lähellä kotia.

Takarauta pohtii vielä lisää.  Johtava ajatus suomalaisessa ajatusmallissa on ollut tasapäistäminen - eli kaikille esim. samat koulutusmahdollisuudet. Ei ole haluttu yksityiskouluja tai kouluja vain lahjakkaille oppilaille, vaan kaikille sama koulutus.  Onhan selvä, että jo koulussa porukka hajoaa osaamisen suhteen moneen eri ryhmään. Mailmalla on itse asiassa saatu huonoja tuloksia tällä eriarvoisella systeemillä, siis jossa lahjakkaat käyvät omia koulujaan.

Juniorijääkiekossa ei kaikille mahdollisuuden tasapäisen antaminen näytäkään olevan kaikkia tyydyttävä malli. Nuori Suomi kiekko on lytätty maan rakoon. Hiiteen tasapäinen mahdollisuus!
Isät seuraavat haukansilmin harjoituksia - "nuo huonot pelaajat pilaavat harjoituksen - he eivät saa syöttöjä kiinni" Toivon, että samat isät osallistuisivat koulun matematiikan tunneille yhtä aktiivisesti. Siellä ne huonot vasta tuhoa aiheuttavatkin, kun niitten kanssa tankataan tunti toisensa perään samoja asioita.  Tosin voi olla, että osat vaihtuu. Meidän Pekka tarviikin tukiopetusta matikassa - viis siitä - änärissä saa parempaa liksaa kun matemaatikot. Totta joka sana.

Takarauta kuuntelee sössötystä lisää. Tampereella pelaamaan pääsee parhaiden kanssa ? Täh!  Eihän Tampereella ole yhtään kunnon juniorijoukkuetta ollut moneen vuoteen. Jos haluaa hyvään joukkueeseen, taitaa täytyä mennä Espooseen, näin on marjat - siis Suomessa.  Detroit Red Wings on vielä parempi paikka pelata, mutta miten sinne pääsisi? Onkohan niillä juniori akatemiaa? En osaa sanoa? Soitan Filppulan Vadelle, jos se tietäisi asiasta.

Valmentajat on Tampereella parempia - jaa-a - olen kyllä nähnyt muutakin.  Rostereita kun katsoo niin, yllätys yllätys, ainakin sama sukunimi on valmentajalla kuin yhdellä pojista. Siis isät-pojat valmennusta. Isä on ainaski pelannu liigaa junnuna, joopa joo. Nelosketjussa varamiehenä.

Harjoitukset 4 kertaa viikossa 2 tuntia per kerta. Ja vielä lisäksi 30 km ajomatka - kaksi kertaa illassa- siis jos ei odota kaukalon laidalla koko kahta tuntia. Tekee muuten suuruus-luokkaa 200 EUR / kk kustannuksia. Siis noin 1600 EUR / vuosi pelkkään kulkemiseen - aika rahasumma. Mutta me tehdään kimppakyyti. Se vähän säästää.

Takarauta pääsee viimeiseen vaiheeseen.
Miten teillä perheessä päätettiin tällainen satsaus, että poika viedään parhaiden kanssa samaan parhaaseen kouluun?  Ei kun siis parhaiden kanssa pelaamaan jääkiekkoa ? No -  me kysyttiin pojalta, että missä se haluaisi pelata? Nyt takarauta on vähän aikaa hiljaa - lapsen suusta saa kuulla totuuden. (vanha suom. sanonta)

Monta on kysymystä pojalla vielä elämässä edessä ja osa niistä ei ole ihan helppoja.

************************************************************************
 

Takarauta miettii urheilun menestysreseptiä. Play-offit ovat käynnissä.

Play-off, pelataan ulos - systeemi on urheiluun varsin sopiva tapa mitata paremmuutta.  Urheilussa parempi voittaa - yleensä. Ja varsinkin pitkässä sarjassa.

Onnekas voitto - niinpä - kyllä historia tuntee onneenkin perustuvia voittoja. Takarauta on seurannut vuosia huippu-urheilua ja yksi onnekas voitto  kolahtaa ennen muita. Vuoden 2002 talvi Olympiakisojen lyhyen radan luistelukilpailun voittaja australialainen Steven Bradbury, joka oli muuten australian ensimmäinen olympiavoittaja talvikisoissa, oli ehkä hieman onnekas. Bradbury pääsi jo loppukilpailuun muitten kaatuillessa, mutta finaalissa Bradbury vasta tyhjensi koko pajatson. Finaalin viimeisessä mutkassa, 4 edellä ollut kanssakilpailijaa, kaatuivat ja Steven Bradbury liukui olympiavoittajaksi. Hyvällä Onnella oli ehkä hieman merkitystä tässä kilpailussa.

Mutta takarauta ei tunnista paljon onnekkaita voittajia. Työtä tehneitä ja ansaittuja voittajia kylläkin tulee mieleen monta. Mikä on siis menestysresepti. Ruotsalaisia usein kutsutaan Hannu Hanhiksi, joilla on aina tuuria. Kotikisoissamme Suomen jääkiekkojoukkue hukkasi 5-1 johdon onnekkaille ruotsalaisille. Takarauta kävi paikalla. Onnella ei sen asian kanssa ollut mitään tekemistä. Forsberg ei onnella seilannut läpi koko kenttää - vaan taidolla, halulla ja uskalluksella. Kyllä kolahti tuo häviö oikein kunnolla. Turpaan tuli ja trauma jäi elämään. Vuosi 1986 oli ehkä kaikkein pahin "huonon onnen" kevät. Ensin Ruotsi tasoitti 4-2 Suomen johdon viimeisellä minuutilla 4-4 ja Suomi jäi kisoissa taas neljänneksi. Sitten pari päivää myöhemmin räjähti Tsernobyl. Eikä siinä vielä kaikki. Tuuli kävi suoraan Ukrainasta Suomeen, että saatiin sitten oikein kunnon annos säteilyäkin. Toisessa näistä tapahtumista oli vähän huonoa tuuriakin, mutta toinen vain muuten möhlittiin.

Herman Maier , Itävallan alppitähti "Herminator", voitti 4 mailmancupin kokonaisvoittoa, 2 olympiakultaa ja 3 mailmanmestaruutta. Sen lisäksi ihan pikkuisen tukun muita kisoja. Onko mäen alaslaskeminen vain onnea ? No ei tietenkään ole. Muutamat alppihiihtäjät olivat Maierin mukana, kun hän kuntoutti itseään lähes kuolettavasta moottoripyörä onnetto-muudesta, mutta eivät pystyneet harjoittelemaan Maierin mukana. Koska tämä treenasi niin kovaa. Tuota "come-backia" pidetään yhtenä urheiluhistorian merkittävimpänä.  Jos Taka-rauta jonkun kisan olisi livenä halunnut nähdä, niis se olisi Meier Kitzbuhelissä parhaina vuosinaan.

Kestävyysurheilijoiden voittamisen selittelyä takarauta joskus ihmettelee. Kestävyys-urheilulajin voittaminen vaatii siis ennen kaikkea sitä itseään - kestävyyttä. Kyllä kyllä - täytyy vehkeittenkin olla kunnossa. Juha Mieto aikanan olisi saattanut voittaa jos olisi hiihtänyt oikeilla suksilla vuonna 1974.  Ja kun huipulla kamppaillaan, marginaalit ovat todella pieniä. Mutta jos hiihdossa tulee mailmancupin kisassa sijalla 32, on kyllä muutakin vikaa kuin varusteet. Eikä ongelmaa selitä mikään muukaan resurssipula - vaan puhtaasti huono kunto. Tai puuttuvat geenit. Seurataanpa tilannetta.

Lökähousujen dominanssia nähdään vielä esim.  lumilautailussa. Vedetään siisti runi, otetaan relaa ja pelataan xboxia sen päälle, toimii vielä nykyisellään, mutta jatkossa ei. Lumilau-tailussakin dominoivat urheilijat, jonain päivänä. Olihan Suomellakin oma relax miehensä talvilajeissa, kun Matti vielä hyppi mäkeä. Matti veti illat ja yöt hieman miestä väkevämpää ja hyppi päivät mäkeä. Siihen aikaan tämä konsepti oli voittoisa - voi niitä aikoja. Hiihtoliiton pomotkin olivat hyvätuloisia, ja pääsivät kivasti siivellä elämään.  Mutta ei se Matinkaan hyppytekniikka tullut onnen kautta, kyllä se vaati paljon toistoja. Kun tekniikka oli hanskassa, oli mukava vedellä rentoja siivuja.

Takarauta näkee, että joukkuelajeissa menestyminen on haastavampaa. Pitää saada koko joukkue tekemään työtä, voittamisen eteen.  Viime kesän jalkapallon MM-kisoissa voitti kisojen paras maa. Espanjalla oli tahtoa, taitoa ja pelisysteemi, jonka joukkue oli omaksunut. Voittajan paremmuudesta ei ollut epäselvää. Takarauta on puhunut.

Urheilussa voittaminen onkin siis hyvin paljon tahdon ja tekemisen asia. Mutta se tahtominen ei ala enää play-off pelissä, vaan se alkaa ensimmäisistä kesätreeneistä. Tahto merkitsee sitoutumista. Ja sitoutuminen työn tekoa.  Kaikki tekevät työtä, toiset tekevät enemmän ja laadukkaammin. Ja pitkässä juoksussa - parempi ja tahtovampi ja taitavampi - voittaa.

Siis menestyksen eteen pitää tehdä työtä. Toiminnalla on oltava filosofia ja strategia.
Siihen on kaikkien sitouduttava. Sitten tehdään enemmän ja laaudukasta työtä kaikilla tasoilla. Ja lopuksi nautitaan joskus menestyksestäkin, jos on onni mukana.
Ilman työtä onnen merkitys on vähäinen.

Mikä onkaan Takaraudan veikkaus jääkiekkosarjan mestariksi. Onko muita ehdokkaita kun JYP? Ja miksi juuri JYP? No siksi - kun JYP on tehnyt työtä ja heillä on toiminnassa ajatus.  Saas nähdä kuinka käy. 
 

*************************************************************************


 

KUKA AURAISI KENTÄN?

Takarauta tutustui jääkiekon korkeakouluun eli ulkojäihin tässä menneillä viikoilla.  Pakkanen paukkuu nurkissa ja lumi narskuu kengissä. Hokkarit jalkaan penkillä. Penkin on  joku ilman lupaa varmaan kentän laidalle raahannut.  Kenttä on puoliksi lunta täynnä.

Paljon ei ole porukkaa - ei ihme - lumessa on hankala luistella ja käsitellä kiekkoa.  Muutamia sinnikkäitä pelaajia siellä laukoo kiekkoa maaliin. Komposiittimailat kopisee kun tosipelimiähet lämii kiekkoa maaliin.  Kiekot siniselle. Miehet keskiympyrään. Kiihdytys kohti kiekkoa, maila taakse ja viuhuva lämäri kohti maalia. Takarauta kolahtaa - ruoste hiukan hilseilee.  Pojat hakevat kiekot takaisin - ja  uudestaan sama rituaali. Toinen vetää yläputkeen kovaa. Hienoa että jotkut jaksaa. Näistä pelaajista voi vielä tulla jotain.  Pojat juttelevat hiljaa keskenään. Näyttävät toisilleen uusia kikkoja ja kokeilevat erilaisia temppuja.

Talvi on ollut poikkeuksellisen kylmä ja luminen. Joulukuu oli lähes kylmin viiteenkymmeneen vuoteen - ilmaston lämpenemisen huomaa taas tänä vuonna varsin huonosti. Mutta kai sekin tulossa on, kun viisaat miehet ovat niin lausuneet.

Lunta on kaukalossa toisessa päässä 20 senttiä. Toisen pään lämärimiehet ovat ilmeisesti putsanneet. Ensimmäisenä kiinnitti huomiota kaupungin ulkoliikuntapaikkojen strategia, joka tarkoittaa sitä, että kenttää ei aurata lumisateen sattuessa kuin virka-aikana.  Virka-aika päättyy klo 15. Sen jälkeen ei aurata. Kaupungin traktori seisoo pukukoppirakennuksen vierellä sähköjohdossa toimintavalmiina. Mutta ketään ei voida palkata sitä ajamaan.  Vanhaan aikaan työllistettiin ihmisiä palvelemaan ja mm. kenttiä auraamaan. Nyt maksetaan työttömyyskorvaus suoraan kotiin,  ja kentät jätetään auraamatta. Ketä tämäkin palvelee?

Takarauta vääntää tämän lumen aurauksen nyt  oikein ruosteisesta rautalangasta:
Ennen vanhaan: Verorahat kerättiin. Niillä verorahoilla työllistettiin ihmisiä töihin. Kenttämies oli talven kentällä hommissa. Hänellä oli työpaikka. Kentät aurattiin ja jäädytettiin.  Lapset ja aikuiset pääsi luistelemaan ja pelaamaan. Siis vanhaan hyvään aikaan. Kuulostaa aika järkevältä.
Nykyään: Verorahat kerätään edelleen. Mutta ihmisiä ei työllistetä. Heillä ei ole työpaikkaa. Vaan heille maksetaan työttömyyskorvaus kotiin. Kentät jätetään auraamatta. Lapset voivat vaikka pelata pleikkaria.  Eivät turhaan lämmäile kiekkoa laitoihin. Joku täti voisi vaikka häiriintyä melusta. Vaikea ymmärtää tätäkin logiikkaa. Se on varmaan joku palvelustrategi, niin hienolta se kuulostaa.

Pelimiähet syntyy ja ulkojäällä. Miksi ? Koska jäällä karttuvat henkilökohtaiset taidot. Jäällä kulutettu aika ratkaisee niin paljon. Kummasta pelimies oppii enemmän. Pelimatkasta Jämsään, johon bussireissuineen kuluu 5 tuntia ja jääaikaa pelissä kertyy noin 15 minuuttia. Tehokasta aikaa. Ulkojääpelimiäs käyttää saman 5 tuntia kiekon pelaamiseen ja on siis koko 5 tuntia jäällä kiekon kanssa.  Miettikääpä sitä. Nyt on ne ajat jolloin ulkojäällä kannattaa olla: siis jos on virka-aika, eikä sada lunta. Mars kenttää kohti.

Alkaa tulla kylmä, pakkasta on varmaan 15 astetta. Varpaat jäätyy. Poskipäät punertaa viimassa. Lumi pöllyää. Nyt on lähdettävä lämpimään. Ulkojäämiähet jää lämmiin kiekkoa maaliin. Komposiittimailat kolisee ja pojat kilpailevat näyttävimmästä ylämummosta.
He ovat todellisiä pelimiähiä!

***********************************************************************
 

Karjalaturnauksen kunniaksi takarauta vieraili Hartwallilla ottamassa kiinni kuteja. Kyllä siinä oli taas ruosteessa raapimista. Ruotsin takarauta ei ruostu  - se on varmaan svensk råstfritt stål.

Leijonat pelasi ehjän turnamentin, mutta turha on vielä tehdä johtopäätöksiä maitten välisestä paremmuudesta. Muut maat keräävät harjoitusturnauksiin nuorempia ja kehittyvämpiä kokoonpanoja.  Suomi kerää kotiturnaukseen ulkomailla - lähinnä Venäjällä - pelaavat tähtensä, jotka tietysti mielellään matkustavat Helsinkiin, kirkkaisiin valoihin. Normaaliolot kun Siperian arolla ovat ehkä aavistuksen kolkommat. Toki hoki brändin kannalta on hyvä pärjätä kotiareenalla. Päävalmentaja Jukka Jalonen piti tuomiopäivän tuomaat hiljaisina, kun joukkue pärjäsi. Keväällä voidaan sitten kaiholla muistella näitä menestyksen päiviä. Joukkueessa on samat naamat vuodesta toiseen, Petteri Nummelin, Ville Peltonen ja Niko Kapanen. Kuinka kauan luulet tuloksia tulevan tällä kokoonpanolla. Komarovi ja Pihlström pääsevät  mukaan, kun ovat niin kovia hämmentämään. Hämmennystäkö me tarvitsemme maajoukkuetasolla.  

Siinä kiekkosateessa takarauta pohti maajoukkueprosessia.  Maajoukkueen perälauta vuotaa pahasti. Suomen kokoisen kansakunnan ei pitäisi hukata potentiaalisia pelaajiaan, mutta niin vain koko ajan tehdään. Takarauta tutkaili MJ valintakäytäntöä. Maajoukkuerinkiin valitaan Pohjola - leirityksen jatkeena, josta ensimmäisen kerran valitaan U16 maajoukkue. Sitten pelaillaan enemmän ja vähemmän samoilla kokoonpanoilla vuodesta toiseen eri ikäluokissa samojen koutsien alaisuudessa. Useammat pelaajat ovat maajoukkueessa vuodesta toiseen. Maallikkokin näkee, että tuosta ja tuosta pelaajasta ei tule edes liigatason jyrää - saatika sitten jotain muuta. On peliesitykset huonoja tai hyviä,  samat kaverit pelaavat.  Tuttujen kanssa on mukavampi tehdä hommia - pysyy sapluuna kunnossa, eikä valmentajien tarvitse tehdä turhaa työtä.

Tämän syksyn U16 joukkue valittiin ilman pelattujen sarjapelien katsomista tai analyysiä. Samat pelaajat jatkavat kuin kesällä. Ihan kuin tässä ikäryhmässä ei tapahtuisi muutoksia tai kehittymistä. Go figure ! Suomen U16 maajoukkueen kiekollinen liideri on muuten tässä ikäluokassa 163 senttinen kaveri - next Sami Vatanen - luulee jotkut Suomen kiekkopiireissä. No - takarauta sattui näkemään Vatasen Pohjola leirillä vuonna 2006 - ero on muuten huikea - Vatasen eduksi. Eikä Vatanenkaan mailman huippujen kohdatessa pärjää – ihan vaan kokonsa vuoksi. Ei koripallossakaan lyhyet pärjää. Mutta kai jääkiekkoliitossa tiedetään asiat paremin. Lohduksi  U16 joukkueen suorituksesta - syksyn harjoituspelit kulki sen verran, että Suomi kylvetti Saksan U16 joukkueen.

Mitäpä sattuikaan tekemään U17 tänä syksynä. Hävisi kolme kertaa pystyyn Sveitsille harjoitusmaaotteluissa. Sveitsin harrastajamäärä on murto-osia Suomen vastaavasta. Ei siis hyvältä näytä. Vaihdetaanko tässä ikäluokassa mj - pelaajia. Katsokaapa vaan - niin samat naamat jatkaa. Suomen maajoukkueen valintaprosessin ohjaava arvo näyttäisi olevan, että hävinnyttä joukkuetta ei vaihdeta. Meillä mj:ssä pelaa sopivimmat kaverit, mutta ei sillä hetkellä parhaat.

Ja jos vielä pitäisi ajatella, että kehitetään mj-pelaajia, niin eikö katsannan pitäisi olla laajempi. Varmaan kannattaisi seurata mitä mailmalla tehdään. Vaikkapa Ruotsissa. Ruotsin maajoukkueet ovat täynnä isokokoisia, voimakkaita ja liikkuvia kavereita. Kyllä pienetkin lilliputit jääkiekossa pärjää, mutta luistelun pitää sitten olla sitten Ruotsalaisen Reksan tasolla, joka luisteli takaperin muun porukan ohitse.

Joku tässä prosessissa mättää. Miksi me emme voisi koittaa löytää oikeasti taidollisesti parhaita pelaajia huipulle ?

Me hukkaamme talenttia joka suuntaan. Muuan Juha Leimu oli muuten maajoukkueessa pelaten samassa ketjussa Tuomo Ruudun ja Mikko Koivun kanssa 12 vuotta sitten. Sitten Ruutu ja Koivu häipyivät kuvasta - änäriin. Leimu ryhtyi rakentamaan taloja. Mutta taidot eivät olleet kadonneet mihinkään. Ketään vaan ei kiinnostanut mihin Leimu meni. Ei Koivun Jukkakaan taitoja huomannut, vaikka on olevinaan oikea kiekkotietäjä. Tapparalta loppui viime kaudella pakit ja Juha tuli takaisin - ja suoraan SM-liigan puolustaja eliittiin. Miksi me emme löydä parhaita pelaajia pienemmällä hukkaprosentilla? Takarauta toivoo Juhalle rahakasta KHL - sopimusta, ei tarvisi pakkasessa enää nauloja hakata.

Mitenkäs tämä Ässien Armia sitten. Armia ei ole mahtunut mihinkään maajoukkueeseen - syystä tai toisesta. Armiahan on vain 193 senttinen rightilta ampuva kaveri, jolla on huikeat mailan käsittelytaidot. Mutta maajoukkueeseen tai rinkiin - ei ei. Ei sovi meidän pelikirjaan - kuuli takarauta kuiskimista. Taisi olla Pietilän Sakke, joka valmensi viimeksi U18 - porukkaa, joka on kiekkopiireissä varsin tunnettu nuorten kehittäjänä. Yhtenä aamuna Ilveksen aamureenien jälkeen Sakke tokaisi nuorille lupauksilleen, että mihin xxxxx te ootte täältä lähdössä? Pojat totesi, että herra koutsi -- kouluunhan me tässä kiirehditään. Sakke tuki herrojen yritystä mairittelevilla lisäkommenteilla. Nyt on Armiakin maajoukkueessa. Ei tainnut kantti riittää enää hyllyttämiseen. Ässäpiiri tiesi Armian jo vuosia sitten - kysykää vaikka Jartselta.

No mailmahan ei ole reilu muutenkaan. Ei Michael Schumacher:kaan mailman paras formulakuski ole, mutta niistä kavereista, joitten isällä on rahaa rakentaa takapihalle oma karting rata, hän on ehdottomasti paras. Nummelinin isä muuten jäädytti Turus Peetulle öisin jäärataa - pojasta tuli pelaaja.  Ja muuten -  niin teki Wayne Gretzkynkin isä - hoiteli jäädytyshommia.  Koivun Jukkakin tuuppi pojat hienosti maailmalle – Tepsin aikoihin ei Mikko Koivu ketään vakuuttanut.  Ei parhaat kirkkaissa parrasvaloissa pelaa - vaan sopivimmat.

Ulkona sataa vaakaan vettä, mittarissa on nolla astetta, loskaa taas on 10 senttiä ja kuin kruunuksi kaikelle - pimeää on noin 20 tuntia päivässä. Takarauta odottelee ulkojääkelejä - optimisti kun on. Lapaa jäähän vaan !

********************************************************************
 

************************************************************************

*************************************************************************

12.8.2010

Alku aina hankalaa tai takarauta on aluksi vähän ruosteessa

Ruosteinen takarauta on toipunut jalkapallon MM- kisoista nyt puolitoista kuukautta. Kisat oli hienot. Vuvuzuela-torvi täytyy ottaa jäähalliin mukaan joku kerta. Kisojen laadun takasi Ranskan ja Italian varhainen putoaminen jatkopeleistä. Jo niistä nenän niistäjistä oli saatu
kärsiäkin monet kisat. Hehkutus on aina esim. Englannin kohdalla ollut kova, mutta saavutukset ovat jatkuvasti surkeita. ei tullut poikkeusta nytkään. Onneksi Barcelona, ei kun siis Espanja voitti. Se oli kisojen paras maa. Taitavin, liikkuvin ja yhtenäisin joukkue. Xavi on kuulemma syöttänyt viimeksi harhaan pihapelissä vuonna 1999. On siinä taitava kaveri. Ja mikä joukkuepelaaja - ottakaa opiksi.

Ruosteinen takarauta on huomannut, että kesällä ei ole pelimiehet oikein jaksaneet hakata kiekkoja pörsään.  On enemmän ja vähemmän tainneet viihtyä golffi kentällä ruohomatolla. No, loma se täytyy olla kiekkoilijoillakin. Ison veden takanakin loistavat NHL-tähdet keskittyvät lähinnä veneilyyn ja makkaran paistoon. Kun se on kausi niin raskas ja pitkä. Saahan siitä kompensaationa ihan mukavan tilipussin. Teemukin teki sitten sopparin vielä Duckseihin, kun Sakukin jatkoi. Ei taida kaksikko enää pystyä mainetekoihin, mutta kun palkka juoksee, niin ei se pelaaminen kauhean huono työmaa varmaan kiekkomiehelle ole.  Ei se ole hullu joka pyytää kovaa palkkaa, vaan se joka maksaa. Litmasen Jarikin jatkaa vielä maajoukkueessa. Hän ei kuulemma lopeta koskaan ja on edelleen ainut, joka osaa syöttää pallon toiselle valkopaidalle. Harvassa ne tuntuu olevan osaajat huipputasollakin.

Niemen Antti toi sitten Vantaalle Lord Stanley-pystin. Komea oli! Ruosteinen takarauta kävi vähän vilkaisemassa poikaa. Mahtaako se Antinkaan tilanne ihan helppo kuitenkaan olla. Chicago ei suostunut maksamaan korotettua palkkaa ja nyt ei miehellä ole seuraa. Mutta taitaa miehellä silti olla ottajia. Toskalan Veskukin pyörii Tampereella ilman seuraa, mahtaako ilmestyä vielä Tampereen Ilveksen kokoonpanoon. Tiedä häntä. Kokoonpanot elää. Tampereen Ilveksen miehet tulevat pelaamaan harjoitusottelunkin Nokialle ja on todella mielenkiintoista nähdä millaiset kokoonpanot kaukalossa pörräävät. Ilves on tässä vaiheessa kautta aina kovassa iskussa.  Mahtaa Hiitelän Sepolla riittää kiirettä, kun on kauppa ja Ilveksen pelaajasopimukset kaikki hoidettavana.

Juniorijoukkueet eivät mitään henkeä vedä  vaan painavat heti kesäkuussa täysillä pari kertaa päivässä ja sitten OT-jaksolle heinäkuussa, palatakseen lootaan elokuun aluksi. Kaikkiin reeneihin pitää keskittyä ja vetää täysillä. Muuten on pelipaikka vaakalaudalla. Valmentajat ovat vielä usein uusia ja kunnianhimoisia, joten sähinää riittää.  Jääkiekko on suurten tunteiden laji, intohimoa pitää ja saakin olla.

Takarauta nostaa hattua HCN-96 joukkueen hikoilulle kesän mittaan. Siellä on ollut tekemisen meininki ja fyysiset kunto-ominaisuudet ovat varmasti kohdallaan kauden alussa. Pitkähän se on tästä taas kausi edessä, mutta ilmassa on jännityksen tuntua. Seuratyökin taukoaa lähes yhdeksi kuukaudeksi. Viimeiset kuitit ja kirjanpidot kun väännetään touko-kuussa, niin siinä seuraa sellainen kuukauden paussi, kun tilanne rauhoittuu. Siis noin niin kuin suurin piirtein. Pari valmentajaa, kun siinä vaihtaa paikkakuntaa ja sovitaan uusia tilalle, niin on siinä säätämistä lomallekin.  Yksi kova tekijäkin tarttui haaviin.  Taas on kauteen tulossa haastetta.

Pelimiehillä alkoi myös koulut tässä viikolla. Muistakaa muutamia perusjuttuja oppimisesta. Ihan tutkimuksenkin mukaan tärkeimmät tekijät ovat riittävä lepo (= nukkuminen) ja riittävä ravinto, jotta fokus säilyy. Ja sitten tietenkin pelijuttujakin. Luistimien koon tarkistus, vehkeitten kunnon muu tarkistus ja sitten vaan odottamaan ekoja jäitä. Tämä on hienoa aikaa. Siellä taas nähdään. Lapa jäähän ja kiekko ylämummoon. Takarauta on taas päässyt elementtiinsä.