Syntymälahjakas vai talentti?

Nuoren Suomen ja Suomen Olympiakomitean yhdessä urheilun asiantuntijatyöryhmän kanssa laatima Lahjakkuus lasten ja nuorten urheilussa -raportti pyrkii rohkeasti lahjakkuuden lähteille.

Raportin laaja-alaiseen sisältötyöhön on osallistunut eri alojen erityisasiantuntijoita sekä lajiliittojen, valmentajien ja urheiluopistojen edustajia. Raportissa tuodaan esille lahjakkuuden eri ulottuvuuksia ja sen tavoitteena on avata keskustelua: mitä lahjakkuus lasten ja nuorten urheilussa on ja mitä sen eteen tulisi tehdä?

Marraskuussa pidetyssä raportin julkistamisseminaarissa kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä kiteytti lahjakkuuden peruskysymyksiä olevan kolme: Mitä lahjakkuus on? Onko lahjakkuus perittyä vai hankittua? Miten lahjakkuutta voi kehittää ja miten sen voi tappaa?

Parhaana lähestymistapana niin kasvattajille, valmentajille kuin opettajillekin Uusikylä piti Gagnen (1991) lahjakkuusmallia. Gagne jakaa lahjakkuuden käsitteellisesti synnynnäiseen lahjakkuuteen (giftedness) ja erityislahjakkuuteen (talent).

"Gagnen mukaan meillä on synnynnäisiä kykyalueita geeneissämme. Jo 5-6-vuotiaista lapsista näkee, kuinka he hakeutuvat itselleen luontaisten puuhien pariin, mutta ydinasia on, mitä noille lahjoille tapahtuu matkalla kohti aikuisuutta. Erityislahjakkuudet kehittyvät vain määrätietoisella harjoittelulla. Matka synnynnäisestä lahjakkuudesta erityislahjakkuudeksi on pitkä eikä siihen ole olemassa valmista käsikirjaa."

”Pitää olla sisäistä motivaatiota, halua ja rakkautta.”

Vuodesta 1986 lahjakkuutta tutkineen Kari Uusikylän viesti oli selvä.

"Keskeisin asia lahjakkuudessa on motivaatio, oma sisäinen halu kehittyä. Mutta miksi joku onnistuu, joku ei? Ja kuinka valmennuksessa onnistutaan kymmenen vuoden ajan säilyttämään tuo innokkuus lahjakkuuden kehittämiseen?"

Siinä on valmennuksen ydin, joka vaatii Uusikylän sanoin ”hirveästi taitoa”.

" Hyvä valmentaja ymmärtää, että kaiken pitää olla kunnossa; kehon, mielen ja elämäntilanteen. Valmentajan vastuulla on yhdistää tunne-elämältään tasapainoisen nuoren urheilijan rohkea ja luova itsensä toteuttaminen harjoittelun tehokkuuteen ja huipputuloksiin. "

" Oletteko kuulleet juoksijasta nimeltä Jukka Keskisalo? Hän lopetti urheilemisen 15-vuotiaana kun palkintokaappi pysyi tyhjänä. 16-vuotiaana valmentaja haki hänet takaisin. Hän on aika hyvä juoksija nykyään, totesi Uusikylä."

Myyttisyydestä menestykseen

Kari Niemi-Nikkola, Suomen Olympiakomitean valmennuksen johtaja, totesi lahjakkuuden käsitteeseen liittyvän hankaluutta ja jopa myyttisyyttä, joita on hyvä avata.

" Toivottavasti käsitteitä selkeyttämällä pystytään luomaan yhtenäisyyttä tämän teeman käsittelyyn myöskin käytännön arjessa, harjoittelussa ja valmennuksessa sekä saadaan suuntaviivoja ja ohjeistusta siihen, kuinka lahjakkaita nuoria urheilijoita tulisi valmentaa."

" Käsite, joka kiehtoo sekä itseäni että valmennusta maailmanlaajuisesti, on harjoitettavuus. Missä määrin se on lahjakkuutta tai harjoitettava ominaisuus? hän kysyi uskoen itse sen olevan lahjakkuuden osa-alue."

Myös Niemi-Nikkola totesi, että ilman sinnikästä työntekoa lahjakkuutta ei saa esille.

Lahjakkaat harjoittelee!

Kehitysjohtaja Pasi Mäenpää Nuoresta Suomesta kuvasi lahjakkuuden avaamista hyväksi startiksi ja toivoi käsittelyn jatkuvan lasten ja nuorten urheilun eri tasoilla.

" Lahjakkuuden parempi ymmärtäminen auttaa kaikkia lasten ja nuorten urheilun parissa toimivia, hän sanoi ja viittasi lahjakkaiden urheilijoiden olevan omalla tavallaan erityisryhmän edustajia."

Hän totesi käytännön kehittämistarpeita olevan lukuisia lahjakkuustiedon laajasta levittämisestä yksilöiden tukemiseen. Nuoren Suomen toimenpiteistä hän mainitsi 12-15-vuotiaille suunnatun Kasva urheilijaksi -ohjelman, jolla pyritään aktivoimaan erityisesti murrosikäisten urheilijoiden omatoimista harjoittelua.

Sen, kuinka syntymälahjakas voi kehittyä talentiksi, Mäenpää kiteytti muotoon:

" Lahjakkaat harjoittelee! "

Tuhlauksen sijaan kasvattamista omien mahdollisuuksien mittaiseksi urheilijaksi

Lahjakkuus lasten ja nuorten urheilussa -raportin taustaoletuksena on ollut, että lasten ja nuorten lahjakkuutta ei suomalaisessa urheilussa osata optimaalisesti tukea tänä päivänä, totesi Nuoren Suomen pääsihteeri Teemu Japisson. Hänen käsityksensä mukaan harjoittelussa toimitaan liikaa ns. keskiarvolasten ja -nuorten mukaan.

" Näin ääripäät kärsivät. Toisaalta ne, joiden osaaminen ei riitä, putoavat pois ja toisaalta ne, jotka sillä hetkellä ovat kehityksessään nopeampia, voivat turhautua eivätkä kehity mahdollisuuksiensa mukaisesti. Silloin lahjakkuuden lahja heitetään hukkaan ja se on ehdottomasti tuhlausta. Jokaisella tulee olla mahdollisuus kasvaa omien mahdollisuuksiensa mittaiseksi."

" Lahjakkaiden lasten ja nuorten kohdalla kannattaa käyttää kaikki mahdollinen energia tuon potentiaalin hyödyntämisen tukemiseen. Se tarkoittaa yksilöllisyyden kohtaamista huomattavasti nykyistä enemmän, keskiarvolapsia ja -nuoria ei ole olemassa. "

Tämän artikkelin ja selvityksen taustatiedot

Lahjakkuus lasten ja nuorten urheilussa -raportti (2009) on laadittu yhteistyössä Nuoren Suomen ja Suomen Olympiakomitean sekä urheilun asiantuntijatyöryhmän kanssa.

Erityisasiantuntijoina on toiminut Kari Uusikylä, Jarmo Liukkonen, Jari Lämsä, Harri Hakkarainen ja Sami Kalaja. Työryhmän jäseninä ovat toimineet Manu Kangaspunta, Pasi Mäenpää, Asko Härkönen, Kari Niemi-Nikkola, Minna Blomqvist, Tomi Vänttinen, Heikki Kyröläinen, Hannele Forsman, Pekka Potinkara, Erkka Westerlund, Antti Paananen, Kari Ukkonen, Jani Lakanen, Laura Tast ja Anna Kirjavainen.

Laaja työryhmä pääsi raportissa yksimielisyyteen siitä, että lahjakkuus on haasteellinen asia ymmärtää, pikatesteistä on päästävä pidemmän ajan profilointiin, lahjakkuuden kehittyminen on yksilöllistä ja huomio on kiinnitettävä toimintaympäristön kehittämiseen.